Kotipuhelinverkko vanhoista veivipuhelimista

Posted by: Ville Ranki 5 years, 7 months ago

(1 comment)

Tarina alkaa muutama vuosi sitten, kun ostimme rintamamiestalon kaltaisen tuotteen hacklabin läheisyydestä.

Talossa on puhelintöpseleitä eri huoneissa kuten liki kaikissa vanhemmissa taloissa. Kai niitä nykyäänkin laitetaan uusiin taloihin, en tiedä siitä.

Samana kesänä satuin käymään rompetorilla, josta mukaan tarttui 3 kpl ruotsin armeijan kenttäpuhelimia 60-luvulta. Samalla sain ajatuksen ottaa talon puhelinkaapeloinnin uusiokäyttöön niin, että talon sisällä voisi soittaa puheluita esimerkiksi eri kerrosten välillä.

Homma lähtee siitä, että yhteys puhelinjakamoon pitää katkaista. En tiedä vaikuttaako tämä mitään, mutta homma on helppo tehdä. Tuon näköinen purkki löytyy talon ulkoseinästä ja siihen menee kaapeli jakamolta ja siitä eteenpäin sisäkaapelointiin. Sieltä vaan ruuviliitokset irti.

Puhelimissa on kahta laatua: local battery, missä patterit ovat puhelimessa ja central battery missä puhelinkeskus syöttää sähköä puhelimille. Sisäpuhelimiin helpointa on ottaa käyttöön local battery-malliset puhelimet. Ne tunnistaa useimmiten veivistä. Esim kenttäpuhelimissa voi kykimellä valita onko se local battery (Lb) vai central battery (Cb). Cb on myös mahdollinen tehdä, mutta vaatii jonkinlaisen jännitteensyötön tekemisen puhelinverkkoon. Veivi on silti pakollinen, sillä veivittömät puhelimet eivät osaa tehdä soittosignaalia vaan olettavat että keskus hoitaa sen toisessa päässä.

Vanhat puhelimet ovat tekniikaltaan hämmästyttävän yksinkertaisia. Niissä ei ole yhtään elektroniikan komponenttia mekaanisia kytkimiä ja magneettikeloja lukuunottamatta. Tekniikka on pysynyt samana 1800-luvulta ja eri vuosikymmenten puhelimet ovat varsin yhteensopivia. Linjaksi niille riittää 2 kaapelia jolla ei ole erityisiä vaatimuksia.

Kenttäpuhelimet on naurettavan helppoa kytkeä tavallisiin kolmisakaraisiin pistorasioihin. 2 ylintä sakaraa ovat linjapari ja alimman voi jättää kytkemättä. Linjan polariteetillä ei ole väliä, kaikki linjassa kulkeva sähkö on vaihtovirtaa. Linjapari kytketään puhelimen ruuviliittimiin. Kenttäpuhelimien välille voi laittaa vaikka kilometrikaupalla parikaapelia ja ne toimivat keskenään. Kun yhtä veivaa, kaikki samassa verkossa olevat soivat.

Käytimme noin 3 vuotta kenttäpuhelimia sisäpuhelimina ja toimivat mainiosti. Puhelimet käyttävät pattereitaan vain kun niitä käytetään ja ensimmäiset patterit ovat vieläkin käytössä.

Samaan aikaan olen kirppiksiltä kyttäillyt muita hienoja puhelimia. Vuosien saatossa ostin 2kpl veivillistä pöytäpuhelinta, joilla voisi korvata kenttäpuhelimet asuinkerroksissa. Nyt vihdoin sain aikaan niiden huollon ja käyttöönoton. Toinen puhelin on vuodelta 1946 ja siinä on erillisessä seinään kiinnitettävässä laatikossa soittokello. Toinen on vuodelta 1956, tosin mallin valmistus alkoi jo 1953 ja se sisältää soittokellon itsessään.

Kumpikin puhelin vaati aika paljon huoltoa hacklabilla. Esim soittoveivi oli aika jumissa kummassakin mutta notkeutui öljyämisellä. Vanhemmassa puhelimessa oli myös osa sisällä olevista johdoista katkennut ja korvasin ne hyppylangoilla. Uudemmassa oli ilmeisesti soittokoneiston akselin päästä irronnut osa joka irroittaa puhelimen linjasta soiton ajaksi ja juotin siihen pienen mutterin tilalle.

Kummassakin puhelimessa tuli kytkentäkaavio mukana liimattuna sisäpuolelle ja siitä oli paljon hyötyä vikoja etsiessä. Näin yksinkertaisia laitteita on hauska huoltaa kun kaikki on sähkömekaanista. Puhelimet olivat myös sangen likaisia, putsatessa niistä lähti valtava määrä ruskeaa töhkää, ehkä tupakan tervaa.

Uudemmassa puhelimessa oli 5-piikkinen puhelinpistoke. Selvisi että 2 ylimääräistä piikkiä ovat patterille. Ilmeisesti 50-luvulla oli taloissa 5-piikkinen puhelinverkko jossa toisessa parissa tulee yhteiseltä patterilta sähkö. Tästä löytyi aika huonosti tietoa Internetistä, mutta kytkentäkaavio auttoi selvittämään että jännite on noin 3 volttia ja polariteetin. Pistin puhelimen sisään kahdesta AA-patterista tehdyn pariston ja sillä puhe kuului hienosti. Alkuperäinen kaapeli oli vähän huonokuntoinen joten korvasin sen 2-napaisella kaapelilla.

Patteri kytketään irti kun luurin laskee paikalleen, eli odotan sangen pitkää käyttöikää pattereilta.

1946-mallin puhelin pääsi yläkertaan. Takana kytkentäboksi missä soittokello ja patteri. Tässä puhelimessa ei ollut puhelinkaapelia vaan 4 ruuviliitintä. Kytkentäkaaviosta selvisi, että 2 niistä on linja ja 2 patteri. Tein samanlaisin 2*AA-patteripaketin ja laitoin sen kytkentälaatikon sisään.

Moderni 50-luvun puhelin pääsi paraatipaikalle olohuoneeseen.

Kellarikerrokseen pistin ensimmäisessä kuvassa näkyvän kenttäpuhelimen. Nyt on vielä 2 kenttäpuhelinta vapaana, pitää keksiä niille vielä sijoituspaikat.

Puhelimissa todettiin jännä ero: Toisessa pitää luuri nostaa ylös ja veivata veiviä, toisessa luurin pitää olla alhaalla veivatessa. En tähän hätään muista kumminpäin nämä meni.

Tälläinen hack. Moni on näistä kysellyt joten toivottavasti postauksesta on hyötyä samaa suunnitteleville. Matrixissa voi tulla hacklabin yleiskanavalle #tampere:hacklab.fi kyselemään aiheesta.

Sellainen pieni ongelma tuossa on, että jos haluan ADSL:n niin pitää vetää sitä varten oma kaapeli jakamopurkista. Toistaiseksi on pärjätty 4G:llä, mutta se tulee ehkä joskus ajankohtaiseksi. Valokuitua ei tänne tarjota vaikka matkaa keskustorille on reilu 3km.

Share on Twitter Share on Facebook

• ← Tampere Hacklab Walkaround
• Pikseliverkon häivytystä Oculus Riftille →