Yhteisöllinen työpaja
Oton pyynnöstä päädyin tekemään bloggauksen pulverimaalaamisesta näyttääkseni, että kyseessä on loppuunsa hyvin yksinkertainen ja nopea prosessi, jossa osien puhdistus vie suurimman osan ajasta ja lopputulos on kohtuullisen hyvän näköinen ja kestävä pinta. Labilta ei (ainakaan vielä) löydy itse ruiskua, mutta täällä on kuitenkin kaikki muu prosessiin vaadittava ja harrastemallin ruiskuja saa alkaen 100€ hinnalla ja oma yksikköni maksoi 150€.
Ruiskun toimintaperiaate on, että se varaa muovihiukkasiin sähkövarauksen ja maadoittaa maalattavan kappaleen niin, että varatut hiukkaset tarttuvat kappaleen pintaan. Parhaiten pulverimaalaus toimii tämän takia sähköä johtaviin pintoihin, mutta sitä voi käyttää minkä tahansa 200°C lämpötilaa kestävän osan maalaukseen sumuttamalla jauhetta suoraan kuumaan pintaan, jolloin jauhe sulaa esineen pintaan suoraan kiinni. En käsittele tässä blogissa tätä menetelmää, mutta siitä löytää lisää tietoa hakusanalla Hot Flock.
Terveydestä; käytä aina jauhetta käsitellessä vähintään FFP2 hiukkassuodatinta. Tavallinen kertakäyttöinen raksamaski riittää, vaikkakin monikäyttöinen vaihtopatruunallinen maski on pitkässä juoksussa halvempi. Jos laitteessa on varaus ja kosket maadoitettua metallia, jännite on niin korkea, että se hyppää sinun läpi kumisaappaista huolimatta ja sattuu, tosin kipu on luokkaa voimakas staattinen sähköisku. En ole löytänyt netistä, että tästä aiheutuisi terveyshaittoja, mutta en usko, että tämä voi olla sydämen läpi mennessä terveellistäkään, joten suosittelen välttämään sähköiskuja parhaan taidon mukaan. Ampeerimäärät lasketaan näissä laitteissa mikroampeereissa vaikka jännite onkin kymmenissä kilovolteissa, joten energiamäärät ovat hyvin vähäisiä.
Nyt itse projektiin. Yllä olevasta kuvasta näkee alkutilanteen. Kyseessä on Mazda MX-5 moottorinkannakkeen kupit ja muutama kiinnike moottoritilasta. Nämä valikoituivat tähän projektiin, koska tarvitsin jotain ruosteista maalattavaksi blogin tekemistä varten, koska en ollut kuvannut aiempaa projektiani.
Ensimmäisenä vaiheena tarvitaan puhdas metallipinta. Puhdistustyyli on vapaa, mutta pakollinen, kunhan lopputulos on hyvä. Ammattikäytössä yleisin tapa on osan mukaan aluksi joko maalinpoistoaine- tai happokylpy, jota seuraa hiekkapuhallus. Tarkoituksena on nopeuttaa hiekkapuhallukseen menevää aikaa poistamalla pintakerros ensin kemiallisesti.
Itse näiden osien kohdalla käytin ensin metalliharjaa smirgelissä ja porakoneessa metallipuolella ja tämän jälkeen hiekkapuhalsin osat loppuun ja puhdistin ne paineilmalla. Valetusta metallista tehdyt osat suositellaan myös kaasunpoistaa (outgas) lämmittämällä ne uunissa 200°C lämpöön ja tämän jälkeen antaa osien jäähtyä, mutta nämä osat ovat prässättyä peltiä, joten tämä vaihe ohitetaan.
Puhtaus on tärkeää ja osien puhdistamisen jälkeen suosittelen käsittelemään niitä pelkästään kumihanskat kädessä. Todennäköisesti maalaus onnistuu ilmankin, mutta jos käsistä irtoaa tarpeeksi rasvaa, niin maali ei välttämättä pysy niissä kohdissa.
Seuraavaksi osat tulee suojata ja ripustaa. Suojaa kierteet ja muut paikat, joihin et halua maalia kapton- tai alumiiniteipillä tai muulla uunia kestävällä materiaalilla. Karkeakierteisiä pultteja ei välttämättä tarvitse suojata, sillä niissä mutteri oman kokemukseni mukaan jaksaa leikata itselleen uran. Osissa tulisi olla mahdollisimman vähän vaakapintoja, koska niille kertyy helposti liikaa jauhetta maalattaessa ja maaliin syntyy kuplia. Osien tulisi roikkua myös niin, että pystyt maalaamaan ne joka puolelta. Maali ei myöskään tartu ripustuskoukun alla olevaan metalliin, joten laita koukut paikkoihin, joissa niillä ei ole väliä, kuten kierrereikään laitettuun pulttiin.
(Vaihtoehtoisesti maalaa osa uudestaan ensimmäisen kerroksen jälkeen ilman sähköä. Ilman sähköä ei saa helposti maalattua kokonaista osaa, mutta sillä pystyy paikkamaalaamaan ”pudottamalla” jauhetta ruiskusta suoraan paikattavan kohdan yläpuolelta.)
Varmista myös, että osat mahtuvat olemaan uunissa koskematta uunin seiniin tai toisiin osiin. Laita myös viimeistään tässä vaiheessa uuni lämpenemään. Jauheen valmistaja kertoo usein käytettävän lämpötilan, mutta jos tätä tietoa ei löydy, 200°C on useimmille jauheille hyvä lämpötila.
Poljin – Ruiskussa on aktiivisesti virrat vain kun tämä poljin on pohjassa. Paina poljinta vain silloin kun maalaat, vahinkosähköiskun välttämiseksi, jos ajatuksissasi kosket maadoitettua osaa. Ruisku pitää polkimen päästämisen jälkeenkin pienen varauksen rungossaan, jonka voi purkaa esim. viemällä ruiskun kärjen uuniritilän lähelle.
Virtalähde – Tästä kytketään laitteeseen virrat päälle ja tämä muuntaa verkkovirran omassa mallissani 30-50kV korkeajännitteeseen, jolla maalihiukkaset varataan.
Maadoitusjohto – Tällä maadoitat kappaleen virtalähteeseen. Mitä lähemmäksi kappaletta saat maadoitusjohdon, sitä parempi. Mieluiten suoraan kappaleeseen kiinni, mutta useita kappaleita maalattaessa on helpompi kiinnittää kappaleet uuniritilään rautalangalla ja maadoittaa kaikki kappaleet kerralla.
Maalisäiliöt – Näistä ruisku syöttää maalijauhetta. Näissä on myös kätevämpi säilöä jauhetta kuin muovipusseissa, joissa jauhe tulee kaupasta.
Säiliön paikka – Pidempi putki syöttää säiliöön paineilmaa ja ilman ja jauheen seos työntyy lyhyemmän putken läpi keltaiseen putkeen, jossa hiukkaset saavat varauksensa.
Ohjain – Tämä ohjaa ilman ja jauheen seoksen pilveksi, jolla saa helposti maalattua vaikeitakin muotoja tasaisesti. Ohjainta säätämällä saa säädettyä pilven kokoa. Isoja tasaisia pintoja saa maalattua nopeammin ja vähemmällä hukkajauheella irroittamalla ohjain kokonaan. Tällöin on vaikeampi saada aikaan tasainen pinta.
Ruisku – Kytkettävä paineilmaan, laitteesta riippuen noin 1 bar. Liipaisinta vetäessä ruisku sumuttaa ilman ja jauheen seosta, mutta varaus syntyy vain poljinta painaessa.
Jännitteen valitsin – Tällä saat säädettyä laitteen jännitettä virtalähteestä. Halvimmat mallit eivät tue tätä ja kalliimmissa ammattilaitteissa on myös säädin mikroampeereille.
Paras tapa säätää hiukkasten varausta on käyttää jännitteenä maalin valmistajan suositusta ja säätää pelkästään mikroampeereja. Tämän uupuessa jännitteen säätämiselläkin pärjää. Kuten erittäin hienosta Paint™ havainnekuvasta näkee, maalattaessa kuperia pintoja tai reikiä, jos hiukkasella on liian voimakas varaus, se tarttuu aukon suuhun, eikä maalia pääse yhtään muodon pohjalle. Myös terävät kulmat muodostavat ymmärtääkseni jonkinlaisia induktiokenttiä, jotka estävät maalia, jolla on liian korkea varaus, tarttumasta kulmaan.
Maalaa siis ensin vaikeat kohdat matalalla jännitteellä ja tämän jälkeen käytä korkeampaa jännitettä saadaksesi paksun, kestävän maalikerroksen. Jos maalaat monta kerrosta maalia, esimerkiksi pohjamaalin ja lakkakerroksen, älä käytä ensimmäiseen kerrokseen täyttä jännitettä. Koita saada peittävä kerros jauhetta kaikkialle ja jos osassa on vaakatasossa olevia pintoja, vältä niihin kerrostumasta liikaa jauhetta.
Maalattaessa voi myös suojata alla olevan pinnan puhtaalla muovilla helpottaakseen siivousta ja ohi pudonnutta jauhetta voi myös käyttää uudelleen edellyttäen, että se on täysin puhdasta.
Tärkeimmät pointit
- KÄYTÄ VÄHINTÄÄN FFP2 HENGITYSSUOJAINTA AINA KUN KÄSITTELET JAUHETTA. Ei tämä ole yhtä myrkyllistä, kuin esimerkiksi 2k lakka, mutta ei terveellistäkään.
- Muista maadoittaa osa, jota maalaat ja paina poljinta maalattaessa
- Maalaa vaikeat paikat (kuperat pinnat, reiät ja terävät kulmat) matalalla jännitteellä ensin, sitten loppu osa korkealla jännitteellä.
- Koita saada maalia kaikkialle ja vältä liikakerrostumaa vaakapinnoilla
Sitten pulverimaalauksen yksi parhaista puolista. Jos homma menee metsään, niin tässä vaiheessa osan voi puhaltaa puhtaaksi paineilmalla ja yrittää maalausta uudestaan.
Kun tulos on tyydyttävä, kuljeta osat varovasti uuniin. Jos maalin valmistajalla on oma ohje, käytä sitä, mutta hyvä yleisohje on pitää osia uunissa, kunnes maalin pinta on sulanut ja muuttunut kiiltäväksi ja tämän jälkeen vielä 10-20 min lisää. Tämän jälkeen aseta osat jäähtymään niin, etteivät osat koske mitään. Osat ovat valmiita, kun ne ovat jäähtyneet paljaalla kädellä koskettavaksi.
Sitten vielä tärkeä lopetusvaihe. Jos aiot vaihtaa väriä, irrota maalisäiliö ja puhalla ruisku huolellisesti puhtaaksi paineilmalla. Tämän jälkeen vain laita uusi maalisäiliö ruiskuun ja maalaa. Jos yrität kierrättää jauhetta, kerää se puhtaalta alustalta erilliseen säiliöön ja suodata ennen käyttöä.
Toisin kuin liuotinpohjainen maali, joka kuivuu kiinni pintoihin, maalijauhe on hienojakoista ja leijailee herkästi huoneessa. Tämän takia, jos sinulla ei ole erillistä jauhemaalaushuonetta (kuten Labilla on vain yksi maalaushuone, jota käytetään kaikkeen maalaukseen), imuroi huoneen kaikki vaakapinnat maalauksen jälkeen. Ei ole seuraavalle käyttäjälle kiva, jos hänen mahonkipöydän lakasta löytyy vannehopean hippusia. Labilla pölyn leviämistä onneksi rajoittaa poistoilmapuhallin, niin jauheen leviäminen ja täten siivottavan määrä rajoittuu.
Share on Twitter Share on Facebook
Comments
There are currently no comments
New Comment