Yhteisöllinen työpaja
Satuttiin kaverin kanssa bongaamaan suomalaisesta kaupasta oletettavasti hyvinkin surkea kiinalainen sähkökäyttöinen lumilinko. Pohdittiin siinä keskenämme, että kumpiko ostaisi tuon sitten koekäyttöön. Voisi sitten tuomita aivan surkeaksi ja toivottaa kiinalaisen roskan sinne jonnekin roskien joukkoon. Yleisesti ottaen en ole erityisen innostunut tuollaisista kiinalaisista, todennäköisesti heikosti toimivista laitteista. Mukavampi ostaa laadukkaampaa. Ehkä tästä johtuen se oli sitten kaveri joka tuon kävi kaupasta hakemassa enkä minä. Ihan täysin surkeaksi ei konetta tuominnut vaikka toki paljon oli parannettavia kohteita.
Sopivan lumisateen tullen lainasin sitten tuon lumilingon, että pääsee itsekin vähän kokeilemaan. Olihan se ihan ok. Samat valituksen aiheet löytyi kyllä. Erityisesti mitoitus on lyhyille ihmisille ja meteli on käsittämättömän kova. Iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin pitkään sillä noin 10-15 minuutin linkoamisen jälkeen kuului joku klonks ja räks. Olisikohan joku hieman kovempi lumikokkare tai jääkimpale koittanut koneen uumeniin, tuollainen melko oleellinen osa konetta oli murtunut kokonaan irt. Kone sinällään toimi kyllä, mutta toiminnallisuus oli muuttunut. Enää lumi ei lentänyt torvesta vaan lähinnä taaksepäin kengille.
Hetken siinä pohdiskelin, kiinalaisen kuran vastarintaliikkeen hengessä olisi ehkä voinut kiikuttaa tuon takaisin kauppaan todeten heikon kestävyyden. Tällä kertaa kuitenkin henkilökohtainen mielenkiinto tavaroiden parantamista kohtaan voitti tuon kokonaisvaltaisen parantamisen. Linko autoon ja hacklabille.
Mekaniikkasuunnittelussa on usein hyvä ottaa CAD avuksi. Niin tälläkin kertaa. Pahvinkeräyslaatikosta löytyi sopiva pitsalaatikko ja Cardboard Aided Design tarvikkeet oli kasassa. Hiukan mittailua ja mallailua, leikkausta ja teippausta.
Joku tuollainen lippa, muutamalla pokkauksella pitäisi sitten saada aikaan. Alunperin jo oli ajatuksena, että se tehdään metallista, joku ruostumaton pellinpalanen olisi hyvä.
Kun pahvimalline oli valmis oli aika kaivaa sama muoto esiin pellistä. Kaarisakset olivat aivan verraton apu tuossa leikkelyssä. Peltisaksia ei juurikaan tuossa tarvinnut.
Pikainen sovitus ennen jatkokäsittelyä. Mitat tuntuivat olevan kohdillaan. Seuraavaksi sitten kanttikoneen kimppuun. Hetki siinä ensin pohdiskelua, että onko joku tietty järjestys pokkauksia levyyn pistää, että mahtuu laittamaan kaikki. Ei siitä mitään selvää järjestystä muodostunut tai pakottavaa tarvetta johonkin ensisijaisuuteen.
Kyllähän se taipui. Yllättävän monta mutkaa siihen lopulta tuli sitten.
Ja lopullinen peltiversio yllättävän lähellä pahvimallia. Seuraava haaste oli keksiä, että miten tuollaiseen kokomuoviseen lumilinkoon sitten tuon uuden lipan saisi jotenkin kiinni. Kohtuutonta olisi ollut odottaa mitään järkeviä kiinnityspisteitä tai mitään tukevaa missään. Hieman jos olisi tuohon sivulippaan sittenkin jättänyt lisää pituutta, olisi se ylettynyt jonnekin tukevaan pisteeseen. Mutta kyllä se siinä noinkin pysyy.
Ja jos kone alkuperäisenä oli äänekäs, ei tuo tuollaisen hyvän kaikupellin asentaminen sitä ainakaan hiljaisemmaksi muuttanut.
Share on Twitter Share on Facebook
Comments
There are currently no comments
New Comment